keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

KSP3.2 Ompelu-, vaatetus- ja materiaaliteknologia



KSP3.2 Ompelu-, vaatetus- ja materiaaliteknologia
Vaatetusjakson raportti

Topi Remes 517705 
mail: tpreme@*kouluntunnus*.fi
KS1C


1. Johdanto


     Tässä raportissa käsittelen ompelukurssin vaatetusjakson kurssityöhön liittyvää suunnittelu-, työskentely-, ja arviointiprosessia.

2. Suunnittelu

     Tällä kurssilla halusin tehdä jonkin tuotteen, mitä oikeasti tulen tarvitsemaan. Olen aktiivinen reserviläinen ja minua kiinnosti tehdä "combat shirt" - maastotakki, jossa on hengittävää kangasta keskiosa. Varusteet tulevat peittämään keskivartalon, joten hengittävyys sillä alueella on varsinkin kesähelteillä ensiarvoinen asia.
Muotikuva
Tasokuva
Saumojen poikkileikkauspiirustukset
Suunnittelu aloitettiin muotikuvan piirtämisellä, jossa vaatekappale on käyttäjän päällä. Muotikuvassa ei tarvitse tuotteen kaikkien ominaisuuksien olla täydellisesti oikein, tärkeintä on saada vaatteen "fiilis" paperille. Muotikuvan jälkeen aletaan terkentamaan suunnitelmia tasokuvalla, josta tulisi selvitä yksityiskohtien, kuten saumojen, taskujen ja vetoketjujen paikat.


3. Työskentelyprosessi




Löysin kirpputorilta Britannian ylijäämä-paidan josta päätin kopioida kaavat omaan paitaani. Keksin myöskin käyttää hengittävän osan uudelleen. Maastokankaaksi halusin M05-maastokuvioisen Suomen käyttämän kankaan.
Tällainen paita löytyi kirpputorilta, hintaa 15€
Vanhan paidan purkamisessa meni n. 4h. Kaavojen kopioiminen olikin aika helppo prosessi. Kaavojen piirtämisen ja leikkaamisen jälkeen kappaleet leikattiin varsinaiselta kankaalta saumavaroineen(pääosin 1cm). Identtiset kappaleet leikattiin kaksinkertaisella kankaalla, jolloin saatiin molemmat kappaleet yhdellä leikkauksella. Säästösyistä tosin osan kappaleista sijoitin järkevämmille kohdille, jolloin minimoin materiaalihukan.

Kankaat leikattuna


Kankaiden leikkaamisen jälkeen aloin tekemään taskuja. Paitaan tuli kokonaisuudessaan 6 taskua: olkataskut, kyynärsuojataskut sekä kynä- ja kompassitaskut. Taskujen ompeluun meni paljon aikaa, arvioisin 8 tuntia. Käytin myös tarrapinnat vanhasta paidasta hyödyksi tässä kohtaa.

Kankaiden sekamelskaa, ota tästä nyt sitten selvää!
Seuraavaksi ompelin taskut kiinni hihakappaleisiin. Tässä en aivan täysin vielä hahmottanut, kuinka hiha tulee lopulta sijoittumaan, joten haasteita tuli myöhemmissä vaiheissa kyynärsuojataskujen sijoittelun kanssa.



Hihansuiden ompelua
Hihakappaleet ommeltiin "putkeksi", keskivartalon osat olkakappaleiden kanssa yhteen ja lopulta yhdistettiin hihakappaleet vartalo-osaan.

Paita alkaa löytää lopullista muotoaan





4. Valmiin tuotteen arviointi

Valmis tuote on teknisesti tyydyttävä. Työn jäljessä on hieman parantamisen varaa ja kierrätysmateriaalina käytetty keskiosa ei luultavasti tule kestämään vuosia. Hihat jäivät hieman lyhyeksi, kaavoitukseen olisi voinut käyttää enemmän aikaa. Yleisesti olen tyytyväinen työhön, ensimmäinen isompi ompelutyö ja aika monimutkainen sellainen. Maalissa ollaan, ja se tuntuu hyvältä!


5. Didaktinen pohdinta

Ongelmatilanteita tuli prosessin aikana paljon. Onneksi pystyi turvautumaan ohjaajiin tiukoissa paikoissa. Suurin oivallus työn aikana oli kappaleiden pyörittelyn käytännön ymmärtäminen. Kun näen vaatekappaleen, mietin, missä järjestyksessä se on ommeltu. Aikaisemmin en ole saanut mitään tartuntapintaa vaatetukseen.
     Koen, että vaikka en tämän prosessin aikana paljoa itsenäisesti ongelmia ratkaissut, on minulla paremmat valmiudet vaikka toteuttaa jokin oma projekti ompelemalla, itsetunto on sen suhteen korkeammalla.
     Hankin prosessin aikana tietoa internetistä, koetin ymmärtää kappaleiden asettumista ja taskujen sijoittelemista ja saumojen rakennetta.
     Neuvoin muita demojen aikana, kun teimme harjoitustöitä. Kurssityöhön uppouduttuani en paljoa muita auttanut, olihan minulla jo työ niin erilainen muihin verrattuna.
    Juuri tällaista työtä en näe tarkoituksenmukaiseksi peruskoulussa tehdä, mutta vapaa-ajan takki hyvinkin on mahdollinen 8-9lk valinnaisilla. Miksipä ei joku airsoft-harrastaja tekisi tällaista maastopaitaa?


    Kiitos kurssista kurssitovereille ja erityisesti työlleen omistautuneelle opettajalle!

tiistai 17. huhtikuuta 2018

KSP2.2 Elektroniikka

Kuva valmiista työstä



Johdanto


     Tässä kerron mitä olen elektroniikkakurssin(KSP2.2) aikana oppinut, mitä mieltä olen oppimateriaalista sekä oppiympäristöstä, ja kuvaan tähänastista kurssityöprojektia. Lopussa vielä portfolioon vaadittu didaktinen osuus ja yleinen pohdinta kurssista.

Taustaa ja pohdintaa kurssista

     Olen jonkun verran tehnyt elektroniikkatöitä omatoimisesti ennen opiskeluja, sekä lukion elektroniikkaoppi on aika hyvin muistissa. Koen, että kurssilla käydyt teoria-asiat olivat hyvää kertausta, mutta mitään mullistavaa en oppinut. Ohjelmoinnin osalta mielestäni mielenkiintoisinta oli lasertyöstö -ohjelmien tekeminen. Lasertyöstö onkin mielestäni erittäin monikäyttöinen työkalu kaikessa käsityössä, sapluunat, mitta-asteikot, tarkat layoutit ynnä muut onnistuu hienosti laservanerista millin kymmenyksen tarkkuudella.
     Oppimateriaalia oli mielestäni hyvin ja se oli kohtuullisen selkeästi omaksuttavaa. Classroom manager mielestäni hieman kömpelösti toteutettu. Oli kahlattava paljon "jo opittua", jotta sai jotain irti.

Kurssityö

     Kurssityöksi päätin tehdä pienehköt kaiuttimet erillisellä vahvistimella. Vahvistimeksi valikoitui Baxandall vahvistin värinsäädöllä ja 35Wx2 tehoilla. Opettaja suositteli tätä vahvistintyyppiä myöskin äänenlaatua havitteleville. Alunperin oli tavoitteena tehdä tynnyrimallinen kaiutin integroidulla vahvistimella. Erillisen vahvistimen edut tulivat esille, kun mietin mahdollisuutta käyttää kaiuttimia omassa kotiteatterivahvistimessani takakaiuttimina.

     Työ alkoi piirilevyn valmistamisella valmistajan kalvojen mukaan, piirilevyt valmistettiin toisen opiskelijan kanssa samanaikaisesti. Ensimmäisellä yrittämällä valoon reagoiva lakka ei ollut kuivanut tarpeeksi, koska me unohdimme käyttää sitä uunissa. Lopputuloksena oli epäonnistunut valotus. Toinen yrittämä onnistui, komponentitkin löysivät tiensä piirilevyyn suhteellisen vaivattomasti.
Virtapiirin tekoa.
     Kaiutinten elementteinä tulee olemaan Visaton FRS 8M laajakaistaelementit, joille laskin optimaalisen refleksikotelon. Kotelon tilavuus on n. 2,2l ja refleksiportti on 65x8,5 suorakulmion mallinen putki, joka on 56,9mm syvä.
     Leikkasin lasertyöstökoneella kaiuttimen asennusreiän, 75mm, kokoiset vanerikiekot, joita pystyin käyttämään sapluunana tehdessäni asennusreikiä.

    Kaiutinkotelot päätin toteuttaa 30mm koivuvanerista, jota minulta jo löytyi valmiiksi. Liitokset toteutin jyrsimellä, koska jyrsimen käyttö on itselleni hieman vierasta ja halusin siihen oppia ja kokemusta.
Piirtäessä koteloa opettelin itsenäisesti käyttämään AutoCad-ohjelmaa, ongelmia meinasi olla tuotosten muokkaamisessa tulostettavaan muotoon. Onnistuin kuitenkin lopulta siinä.
Refleksiputki liimauksessa
Koteloiden osat ennen liimausta, vasemmalla näkyy myös laserleikattu asennusreikäsapluuna.
AutoCad -piirrustus kaiutinkotelosta
Piirilevyn layout

     Muotoiltuani kotelot haluttuun muotoon, petsasin ne tummalla petsillä ja öljysin parafiiniöljyllä. Koteloiden sisään laitoin vielä palosuojattua kaiutinvanua, sitä löytyi Tampereen Vaahtomuovi OY:ltä oikein huokeaan hintaan.

     Vahvistinkotelon etulevyyn löysin sopivaa materiaalia hukkapalalaatikosta: saarnia ja jotain punertavaa kovaa puuta. Sain kokonaisuuden lopullisesti valmiiksi vasta hieman esittelydemon jälkeen. Ajankäytön suunnittelussa on siis itsellä parantamisen varaa.


Takalevyn komponentit
Vahvistinkotelo sisältä





Kaiuttimet ja vahvistin






































     Viimeisen demon aikana laitoin viimeiset komponentit kiinni, virta päälle ja testaamaan... Ei toimi. Ei pala ledi, ei kuulu musa. Kävi ilmi, että olin käyttänyt virtaliittimen väärää napaa miinusjohdon liittämiseen. Nopea irroittaminen ja kolvaaminen uuteen napaan, ja sehän toimii! Virtavalo näkyy pleksin lävitse sopivan himmeästi, äänenlaatukin miellyttää.
     Kotona vielä vertasin kaiuttimia omiin järeähköihin lattiakaiuttimiin. Matalien taajuuksien tuoma tilan tuntu uupui omista pienistä kaiuttimista, mutta korkeat taajuudet ja stereokuva on oikeinkin hyvä. Kiitos laajakaistakaiuttimien tuoman tarkkuuden.

Didaktinen osuus

   Kaiutinrakennus projektina soveltuu hyvin peruskoulussa toteutettavaksi. Kaiutinkotelo 5-6lk ja vahvistin sekä kaiuttimet yläkoulun puolella. Oppilaille on helppo ja konkreettinen aihepiiri lähteä syventymään äänen fysikaalisiin ilmiöihin ja sähköoppiin kaiuttimien ja vahvistimien kautta. Kun otetaan oikeat asiat huomioon ja työskennellään tarkasti, on lopputulos paremman kuuloinen.

     Tällaisen projektin tavoitteet voisi olla seuraavat(Oppimisen tasot: tuntee, osaa, hallitsee)

Kurssin jälkeen oppilas(7-9lk):
  1. Tuntee äänen muodostumisen perusteet ja kaiutinkotelon merkityksen
  2. Tuntee yksinkertaisten elektronisten komponenttien merkitykset
  3. Osaa tulkita piirikaavioita
  4. Osaa juottaa komponentteja piirilevylle(Huomaa kylmäjuotoksen)
  5. Osaa suunnitella laskurin avulla optimaalisen kaiutinkotelon
  6. Hallitsee turvallisen työskentelyn kolvauspisteellä
   Kurssin aikana perehdytään kaiuttimen toimintan vaikuttaviin seikkoihin, pohditaan mitä ääni on ja suunnitellaan sekä toteutetaan oma projekti.
    Motivointina voisi oppilaiden kanssa käydä tutustumassa jonkin kaiutinvalmistajan luona, fiilistellä toimivilla seteillä. Saada kuulokuva, jota kohti pyrkiä.
   Työprosessin ohjaus toimisi joustavasti työvaiheiden mukaan. Opettaja näyttää tietyistä työvaiheista vinkkejä ja antaa myöskin oppilaille vapauden toteuttaa omia suunnitelmia. Oppilaat dokumentoivat tekemistään prosessin aikana ja arvioivat pariarviointina työskentelyprosessin ja lopullisen työn.

Pohdintaa

Tämä kurssi on ollut mielenkiintoinen, olen oppinut paljon ja saanut kertausta. Kurssityön aihe oli innostava ja motivoiva. Kurssin aikana pääsi luontevasti tekemään ja opettaja oli avuliaasti tukemassa ongelmakohtia tarvittaessa. Mielestäni tähän mennessä opintojen monipuolisin kurssi.